Taas on vuosi vierähtänyt edellisestä postauksesta, eli ei mitään kiirettä tällä rintamalla.
En oikein uskalla kovin vakavin äänenpainoin kutsua itseäni sukututkijaksi, mutta harrastelijaksi kai sentään. Innostun aina jaksoittain ja luovutan pitkäksi aikaa, kun jään jumiin johonkin esipolven puuttuvan tiedon loukkoon. Koska olen harrastelija, niin en osaa lähteä etsimään toista polkua tiedon etsinnässä. Paitsi, että nyt pääsin jo taaksepäin yhden sukupolven Saksisen suvussa. Siitä olen äärimmäisen onnellinen. Tauko teki siis hyvää.
Lehtomäen suvun päivityskin on ollut tekeillä, mutta kun tuli virkkausinnostus väliin. Vuosi on mennyt tosiaan virkaamalla torkkupeittoja. Nyt on kahdeksas menossa ja voin ylpeydellä sanoa, että työn alla on Suomi 100 vuotta Kalevala CAL peitto. Sitä virkatessa kotimaa ja sen menneisyys mietityttää ja osittain se myös liittyy edesmenneisiin ihmisiin ja sukuun.
Ehkä hitaus tutkimuksessa on osaltaan johtunut siitä, että minulla ei ole ollut selvää päämäärää tutkimuksen suhteen. En ole esimerkiksi edes aikaisemmin miettinyt, että mitä minä tällä aineistolla teen sitten, kun se on mielestäni täydellinen.
Sitten sattui silmääni osumaan Sukututkimus kirjaksi verkkokurssin ilmoitus ja taas leimahti innostus liekkeihin ja kappas vaan, tapahtui harppaus myös jumista eteenpäin. Joten katsotaan nyt mihin tänä innostus johtaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti