Koukuttava homma tämä sukututkimus. Jos en rempaise itseäni koneelta, niin en muista edes syödä.
Mitään uutta ei ole vielä löytynyt ja nekin löydöt, jotka olen tehnyt, ovat menneet ihan sekaisin. Pitäisi muistaa laittaa ylös kaikki sivut, millä vierailee. Se on vain niin helppo sanoa, kun jo kiireesti kiiruhtaa seuraavaa lastenkirjaa, rippikirjaa, muuttoluetteloa avaamaan. Sitten kun on kahlannut näitä kirjoja, poikennut muilla paikkakunnilla, tullut takaisin ja pitäisi löytää se rippikirja, josta hairahtui lillukanvarsiin, eikä ole laittanut sitä ylös, niin siinäpä sitä sitten ollaan. Aloitetaan kaikki alusta. Mitä useammin näin käy, niin sitä sekavammaksi kaikki menee.
Jotain hyvääkin tästä haahuilemisesta on: tuleepahan tutuksi kirkolliset lähteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti